TsempBlogi
Yliopiston Eläinmuseo
-pieni, mutta aikaa vievä
Yliopiston Eläinmuseo oli jo sanaparina outo. Ei, sillä ei ole mitään tekemistä Biologisen museon kanssa. Itseasiassa tämä museo löytyy aivan eri puolelta Turkua, Yliopistonmäeltä.
Museon sisäänkäynti on outous myös. Nettisivun ohjaamalta ovelta löytyy lappu neuvoen menemään Agorankujan puolelta sisään. Kannattaa siis alun alkaen etsiä kartasta Vesilinnantie, jonka varrelta tämä pieni kujanpätkä löytyy. Kujan lopussa on parkkipaikka, jonka oikeassa nurkassa sijaitsee vaatimaton ovi Eläinmuseo-lapulla.
Itse museo on sekoitus luurankoja, täytettyjä eläimiä ja kaikenlaisia jälkiä ja jätöksiä. Suosittelen valitsemaan yläkerrassa jonkun kolmesta ”päälinjasta”, jotka ovat hyönteiset, luurangot ja täytetyt eläimet.
Itse poukkoilin sinne tänne vitriiniltä toiselle ja unohdin minkä välin olin jo syynännyt. Tietyt asiat tuli näin nähtyä kahteen tai kolmeenkin kertaan ja varmasti jotain hienoa jäi kunnolla näkemättä.
Toinen hankaluuteni oli seinille ja kattoon ripustetut sekä vitriinien päälle asetetut eläimet. Niitä tiiraillessa oli suuri todennäköisyys törmätä joko vitriiniin tai toiseen vierailijaan.
Nähtävät ovat törmäilyn ja sekavan kiertelyn arvoisia. Huolella täytetyt ja rakennetut kotimaiset ja ulkomaiset linnut, kalat ja nisäkkäät tuovat silmien eteen upeita yksityiskohtia ja hämmästyttäviä kokoeroja. Esimerkiksi maakotka on sopivasti aseteltu maan tasolle, joten petolinnun massiivinen koko tulee kerralla selväksi, vaikka siipiä ei ole levitetty auki. Toisaalla luurankojen parista selviää, miten pikkuruinen varpuspöllö on verrattuna helmipöllöön, Suomen toiseksi pienimpään pöllölajiin.
Trooppisten perhosten värit häikäisevät aina. Omia reaktioita voi vain arvailla, jos näyttelyn suurin kovakuoriainen käppäilisi vastaan päiväkävelyllä. Oma kärsivällisyys ei ikinä riittäisi hyönteiskokoelmien pikkutarkkaan keräilyyn ja säilyttämiseen. Suorat rivit ja värijaottelut saivat hyvin suurpiirteisen ihmisen vain huokailemaan. Huolellinen työ on ne saanutkin näin hyvin säilymään.
Alakerrassa oli jostain syystä hyvin hämärä valaistus, joka ainakin itseä häiritsi kovasti erilaisten fossiilinäytteiden äärellä. Alas tullessa kannattaa siis valita nykypäivä tai esihistoria ensi alkuun.
Itse jäin kaipaamaan lisää tietoa eläinten säilyttämisestä museokunnossa sekä täyttämisen prosessista. Nyt ne kuitattiin yhdellä pienellä taululla keskeneräisestä lintuprojektista.
Omat lempivitriinit löytyivät alakerrasta. Veden pinnan alla seikkailevat nilviäiset herättivät eloon vanhat unelmat sukellusretkestä lämpimille vesille bongailemaan ihka aito tursas tai seepia ja ne lukuisat kauniit simpukat ja kotilot…
Maakotilo
26.9.2024
