TsempBlogi
TURUN LUONTO
Turun luonto tarjoaa elämyksiä, jotka ovat voineet jäädä myös paikallisilta huomaamatta.
Vuosi sitten olin Turun psykoosityöryhmän luontoryhmässä, jossa kierrettiin Turun eri luontokohteissa. Näin alkukesän puhkiessa onkin oivallinen hetki kerrata Turun luontonähtävyyksiä sekä pohtia Turun luontoa näin pohjalaisin silmin.
Ensimmäinen hämmennys oli kiertäessäni kotiseutuni, Runosmäen, maastoa ja huomata, kuinka kallioperäisestä seudusta on kyse. Runosmäen reunalla sijaitseva Nunnavuori ja sen pirunpelto on lumoavaa katsottavaa ensin joutuessa kiipeämään kukkulan huipulle. Pohjoisempana sijaitseva pirunpesä – siirtolohkare – on kuin jättiläinen olisi nuijalla halkaissut lohkareen kahtia.
Kallio nousee suureksi osaksi Turun luontomaisemaa. Sen näkee valtavissa mäissä, joita esimerkiksi Ouluun verrattuna on todella paljon. Pohjoinen kun on vielä ehtymässä viime jääkaudesta seudun jäädessä alavaksi tasangoksi. Luontoa toisaalta Oulussa on suurempana kaupunkina enemmän.
Ruissalo kertoo, miten maalaismaisemaa Turustakin voi hakea hyvin läheltä keskustaa. Toisaalta lehmus nousee esiin kurkkiessa bussin kyydissä saaren luontoa. Tammet sekä koivut puhumattakaan lepästä nousevat korkeuksiin astuessa Ruissalon metsäiseen kitaansa. Sanikkaiset metsät houkuttelevat retkeilemään, minkä kruunaa Kuuvan nokka ja turkoosinen Itämeri. Edes Oulun paljonkin pienempi Hietasaari ei vedä vertoja Ruissalolle.
Kaikesta kalliollisesta luonnosta huolimatta Turusta puuttuu puistomainen luontoalue, jossa purot solisivat sekä hiekkatiet kiertelisivät puistoa. On pakko mainostaa, että jos joskus, arvoisan lukijat, olette pohjoiseen matkustamassa ja pysähdytte Ouluun, on Hupisaaret oivallinen tsekkauskohde – varsinkin nyt, kun taimenia yritetään saada kutemaan näille seuduille.
Näin kesän yrittäessä puskeutua, ehdottelisin teidät, lukijat nostamaan pehvanne ja lähtemään ihastelemaan Turun luontoa vieläkö sitä on – kaikista kaupunkihurinasta huolimatta.
Teemu Tsemppi-Talolta
6.5.2024
