TsempBlogi

Perjantaina 26.04.2024 Tsemppi-Talo tarjosi asiakkailleen mahdollisuuden nähdä yhden viimeaikojen mielenkiintoisimman elokuvaelämyksen. Ohessa arvio tästä kokemuksesta.

SISU ON YKSI PARHAIMMISTA KOTIMAISISTA ELOKUVISTA VUOSIIN

Jalmari Helander nakkaa Jorma Tommilan armottomalle selviytymismatkalle, jollaista Suomen elokuvateollisuudessa ei ole vielä nähty – eikä tulla varmaan vastaavaa näkemään.

On vuosi 1944. Lapin sota on vireillä ja natsit vetäytymässä Suomen maasta tuhoten kaiken tieltään. Olet keskellä Lapin korpea huuhtomassa kultaa, kun löydät elämäsi suurimman kimpaleen. Lähdet kuljettamaan sitä lähimpään kaupunkiin vaihtaaksesi sen riihikuivaan käteistä. Sitten törmäät heihin, jotka huomaavat kullan. Sinun on valittava – väistytkö vai taisteletko näyttääksesi heille, onko sinussa Suomalaista maagista energiaa – Sisua.

Ohessa oleva juonikuvaus on kuin suoraan jostain b-luokan Hollywood-elokuvasta. Tällaiseksi osoittautuu myös Jalmari Helanderin uutukainen, jota on oivallisesti odoteltu vuosiin. Ja se kannatti. Sisu on yksi Suomen elokuvateollisuuden kulmakivistä, teoksista, jotka ovat selviä merkkejä, miten maailmalle edetään.

Sisu on ollut maailman menestys ja sen huomaa. Tuotantoarvot ovat kohdillaan eikä teosta välillä huomaisi kotimaiseksi tuotokseksi. Teos on yhtä väkivaltainen kuin Quentin Tarantinon tuotokset mutta kerronnallisesti yhtä hillitty kuin Sergio Leonen spagettiwesternit. Myös Rambo ja monet muut 80-luvun toimintaelokuvat tulevat mieleen Sisua katsellessa.

Juri Sepän sekä Tuomas Wäinölän musiikit soljuvat mestarillisesti Kjell Lagerrosin kuviin. Kuvaaja käyttää paljon laajakuvia tuoden esiin Lapin ihmeelliset luonnonmaisemat, joissa mestarillisesti tarinaa eteenpäin kuljettaa Jorma Tommila. Äijä vetäisee vähäsanattoman roolisuorituksen täydellisesti jättäen muut täysin varjoonsa. Aksel Hennie ei saa tuotua natsiroolilleen yhtään sellaista pahuutta, että hahmolle janoaisi kostoa. Muutenkin natsit jäävät tyystin poikkeavan tyyliseksi kuin tyypillisissä Hollywood-leffoissa. Yksi omaperäinen piirre on ollut pistää natsit puhumaan englantia saaden elokuvalle maailmanlaajuista näyttöä, mutta allekirjoittaneen mielestä saksankielisenä elokuva olisi ollut edes hitusenkin uskottava.

Sisu on selvä b-luokan toimintaelokuvia kunnioittava elämys ja hyvä sellainen. Ohjaaja Helander saa pidettyä puolentoista tunnin kasassa. Elokuva tuntuukin aavistuksen verran tätä lyhyemmältä mikä on harvinainen saavutus kotimaiselta elokuvalta. Jatkoa ollaan kehittelemässä mutta elokuvan nähtyä ei tätä tavallaan jää kaipaamaan.

Arvosanat osa-alueittain

Juoni/Käsikirjoitus:        ⭐⭐⭐½

Ohjaus:                           ⭐⭐⭐⭐

Musiikki:                          ⭐⭐⭐⭐

Erikoistehosteet:             ⭐⭐⭐⭐½