Onneksi on Tsemppi-Talo
Tsemppi-Talo ja turvaverkkoni rakennus
Vuoden viimeinen psykiatrikäynti ja hänen vihonviimeinen esitteensä. Puhelinsoitto, vähän kaupunkisuunnistusta uuteen paikkaan ja toiminnan ja paikan esittely. Siinä on lyhykäisesti reittini Tsemppi-Talolle. Vaikutuksista suurin alussa oli hetki, kun seisoin kuntoutusvalmentajan kanssa suuren tilan oviaukolla ja sekalainen joukko tilan perältä sanoi melkein yhteen ääneen: ”Moi”.
Ensin sovittiin käynnit kalenterin kera, mutta toki kannustettiin omin päin tulemaan silloin kun huvittaa. kuusi ja puoli vuotta myöhemmin meno on omalta osaltani samanlaista. On sovittuja tuloja ja paljon spontaaneja käyntejä.
Miten nämä erityyppiset asiakaskäynnit vuosien varrella ovat sitten antaneet minulle? Lista on pitkä enkä yritäkään laittaa niitä tähän mihinkään paremmuusjärjestykseen tai edes muista kaikkea juuri nyt.
Olen saanut luotetun ystävän. Olen päässyt iloisella porukalla laskemaan pulkkamäkeä ensimmäisen kerran vuosikausiin.
Metsiä, soita, puistoja ja rantoja eri puolilla Turkua ja sen ulkopuolella on tullut koluttua pienissä ja vähän suuremmissa porukoissa. Joka reissu on aina ollut Elämys tavalla tai toisella. Naurua, ihmettelyä ja ennen kaikkea eväitä on piisannut.
Keskusteluja vertaisten ja ammattilaisten kanssa on riittänyt ja varmasti tulee riittämään. Ne ovat avanneet solmuja ja avartaneet maailmankuvaani. Ehkä suurin opetus on ollut mielenterveyden vaikeuksien suuri kirjo. Elämänkokemukset ovat riipaisseet, naurattaneet ja ihmetyttäneet. Kaikenlaisesta on näköjään selvitty. Ja varmasti selvitään jatkossakin.
Tämä suuren suuri, monitahoinen, välillä tihentyvä, välillä laajeneva, yhtä aikaa pehmeä ja kova tukiverkko rakentuu vähitellen Talon tarjoamien rakennuspalikoiden, vertaistuen ja yrityksen ja erehdyksen kautta. Tuo verkosto on kannatellut minua kaikki nämä vuodet.
Maakotilo
12.9.2024
