TsempBlogi
Uunituoretta levyarviota tarjolla! Punkkia ja funk soulia.
Levyarvio
Say she she: Silver (2023) ⭐⭐⭐⭐⭐
Say she she yhtyeen kolme nokkanaista ovat Piya Malik, Sabrina Mileo Cunningham ja Nya Gazelle. Bändin soundia voi kuvailla moderniksi, funkahtavaksi disko-souliksi. Kuulin pari heidän biisiä BBC Radio 2-kanavalla ja ihastuin oitis bändin tyyliin ja laulusoundiin. Bändin toisen, ”Silver”-levyn biisit ovat täynnä coolia kepeyttä ja asennetta, sekä soljuvia laulumelodioita että funkia. Tämä musa tuo pirteyttä pimeäänkin päivään, sen voi allekirjoittanut taata. Kuuntele vaikka biisi ”Cést si bon”, sil vous plait! Tämä julkaisu ansaitsee mielestäni täydet 5 tähteä!
Frank Carter & The Rattlesnakes: Dark Rainbow (2024) ⭐⭐⭐+
Brittiläinen Frank Carter on tullut tunnetuksi etenkin energisistä livevedoistaan, joissa hän tulee yleisön hikiselle iholle. Tämä uusin julkaisu tuokin kysymyksiä mieleeni, että miten nämä ei enää niin punkahtavalta rockmusalta kuulostavat tuoreet biisit sopivat yhteen edellisten levyjen kappaleiden kanssa? Ei Carter sentään ole luopunut kitaroista, mutta esimerkiksi Man of the Hour kappale tuo pikemminkin mieleen niin ikään brittiläisen indie suuruuden Arctic Monkeys yhtyeen kuin räväkän punkin. Myönnän, että tämä oli ensikuulemalla mielestäni huonompi juttu, mutta täytyy Carteria ja loistavaa Rattlesnakes bändiä kunnioittaa juuri siksi, ettei jää yhden tyylilajin vangiksi. Carterin hieno ääni kuulostaa upean piinalliselta etenkin ”Brambles” biisissä. Kappale kertoo sydänsäryistä, mikä ei ole Carterille vieras aihe. Teema toistuu kappaleessa ”Queen of Hearts”. ”Self love”: rakasta ensin itseäsi, niin voit rakastua toiseen. Biisi muistuttaa meitä siitä, että on tärkeä ensin luoda itseensä terve rakkaussuhde, että voi olla niin ikään terveessä ja tasapainoisessa ihmissuhteessa. Viisaita sanoja ja tuntuukin, että tällä levyllä Carter menee syvemmälle itseensä ja ajatuksiinsa kuin edellisellä ”Sticky” albumilla. Vaikka ensikosketukseni tähän levyyn oli hieman tahmea, niin parin kuuntelun jälkeen voin sanoa, että tämä Dark Rainbow ansaitsee kuitenkin kehuja kolmen tähden verran. Pistetään vielä plussa rohkeudesta.
Green Day: Saviors (2024) ⭐⭐⭐⭐
Punkpopin jättiläisen uusin levy on – jälleen – täynnä iskevää yhteiskunnallista sanomaa. Tämän osoittaa mm. biisi ”The American dream is killing me” joka kyseenalaistaa amerikkalaista unelmaa ja sen turhanpäiväistä jahtaamista. Ja entä ne, jotka jäävät tämän utopian ulkopuolelle? Heille ei Amerikan aurinko juuri paista. Nokkamies ja sanoittaja Billie Joe Armstrong avautuu ”Dilemma”-kappaleessa myös päihde -ja mielenterveysongelmista: ”welcome to my nightmare, where dreams go to disappear, sit around in rehab, feeling like a lab rat”.
”Bobby sox” -biisissä Billie Joe käsittelee avoimesti bi-seksuaalisuuttaan kysyen ”do you wanna be my girlfriend? Do you wanna be my boyfriend? Allekirjoittaneen mielestä on hienoa, että punkpiireissäkin käsitellään näitä aiheita, etenkin miehen näkökulmasta. Tämän julkaisun herkin hetki koetaan ” Father to a son” kappaleessa, jossa pohditaan isyyden tuomia suuria tunteita.
Green Dayn edellinen levy ”Father of all motherfuckers” oli tämän arvioitsijan mielestä melko huti, joista puuttui Saviorsin kaltaiset isot, iskevät biisit ja se energia, joka luultavasti välittyy vielä paremmin livekokemuksena. Green Dayn kolmekymmentä vuotta sitten ilmestynyt kolmas levy ”Dookie” aloitti bändin jättimenestyksen ja näillä eväillä menestys ja musanteko jatkunee vielä kauan. Tämä trio saa 4/5 tähteä.
Tsemppi Johanna
19.4.2024
