TsempBlogi
KIIREINEN JOULUPÄIVÄ
Pohjolan kolkassa, Korvatunturilla käy kuhina, sillä tontut uurastivat iltamyöhään. Oli joulukuun alku, ja uusien sähkeiden ilmestymistahti oli valtava. Tämä pisti tontut tekemään parhaansa muttei tähän aina voitu tyytyä. Voi kunpa he toivoivat entisaikoja ja niiden tuomaa helpotusta. Lahjat olivat käsityötä ja yksinkertaisia. Nykyään tontutkin joutuivat käyttämään maailma markkinataloutta hyödyksi.
Tonttujen uurastamista valvoivat paikallisviranomaiset, tarkastajatontut. Nämä varmistivat lahjojen laadun sekä näiden kertymistahdin, joka oli valtava. Tällä kertaan tarkastajatontut Matti ja Liisa astuivat pajaan tarkastamaan kasattujen lahjojen laatua. Oli päivän selvää, että näiden lahjojen määrät olivat hupenevaan päin – tuskin olemattomat.
Noin puolta väliä kierrosta, alkoi hälytyssummeri soida. Jokainen tonttu pysäytti toimintansa ja kastelivat ihmeissään ympärilleen. Oli harvoja se päiviä, kun hälytyssummerit alkoivat soida. Nyt täytyi olla todellinen hätätilanne.
Matti katseli ympärilleen muttei hän nähnyt tulipalon vaaraa. Jostain muusta tilanteesta oli kyse. Matti oli lähtemäisillään komentokeskusta kohti, kunnes pajaan astui hädissään juosten viestintätonttu Valtteri.
”Pukki on lähtenyt!”
”Ei voi olla totta!” eräs tontuista huusi kauhuissaan jatkaen:
”Mitä me teemme.”
Kaikki sekasorroissa katselivat ymmällään mutteivat tienneet mitä tehdä. Eivät he olleet koskaan joutuneet olemaan päivääkään ilman pukkia. Oli päivän selvää, että jossain vaiheessa tämä ottaisi hatkat.
Matti otti kovaäänisen seinästä ja alkoi huutaa kurkku suorana:
”Rauhoittukaa, ei paniikkia. Meidät on koulutettu tähän. Pukki on varmasti lähtenyt testaamaan vain rekensä kuntoa. Kyllä hän palaa piakkoin takaisin."
Mutta pukkia ei näkynyt. Tarkastajatonttu Matti otti ohjat omiin käsiinsä ja alkoi komentaa pajoja. Hän oli lähettänyt ryhmän perkaamaan pukin sähkeitä, joita ilmestyi yhä valtavasti.
Deadline lähestyi uhkaavasti mutta pukkia ei pystytty etsimään kaikista yrityksistä huolimatta – vai pystyikö, Matti tuumasi itsekseen ennen kuin hänellä välähti. Pukin reessä oli paikannusaparaatti, jolla reen sijainti voitiin paikantaa. Tämän avulla hänet löydettäisiin.
Hän ryntää komentokeskukseen, jossa tontut seuraavat satelliittien avulla maailman menoa.
”Alueella L15 on levotonta,” yksi keskuksen tontuista sanoi näppäillen konettaan.
”Pitäisikö eräille jättää lahjat antamatta,” tämän vierustoveri toteaa.
”Joo pakataan risut mukaan.”
Matti pysähtyy keskuksen keskikohtaan.
”Pukin reessä on paikannin, katsotaan mihin pukki on laskeutunut” Matti sanoo keskuksen tontuille, jotka alkavat työskentelemään kiivaasti. Pukin reki tarkentuu keskuksen suureen näyttöön keskelle Karibian saaria.
”Pukki on siis Karibialla” Liisa toteaa Matille ja Valtterille samalla jatkaen:
”Mitä hän siellä tekee”
”Hermolomailee varmasti. Pukillahan todettiin äskettäin hermoromahdus,” Valtteri toteaa.
”Hermoromahdus, juuri ennen joulua,” Matti sanoo katsoen ruutua jatkaen:
”Kyllä pukki sieltä ennen joulua saapuu.” Hän poistuu komentokeskuksesta. Jouluun on aikaa vielä puoli kuukautta, joten he selviävät ilman pukkiakin. Joku vain saa avata kaikki toivomuskirjeet, joita saapuu yhä tiuhaan tahtiin.
Matti vilkaisee vielä keskuksen suurta ruudukkoa miettien, miksi pukki otti hatkat juuri kiireisimmällä ajalla. Ja miksi juuri Karibian saaret. Parempiakin lomapaikkoja maailmasta löytyisi.
Teemu Tsemppi-Talolta
3.12.2024
